Meidän koteja

Olemme H:n kanssa ehtineet meidän yhteisten vuosiemme aikana asua viidessä eri asunnossa. Isoksi osaksi tämä muuttohulluus on johtunut siitä, että tämä täti ei ole osannut oikein päättää, missä tahtoisi elää. On siis kokeiltu keskustaa, lähiötä ja jotain siltä väliltä. On myös haettu vauhtia provinsseista, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Tällä hetkellä pariskunta muuttohirviöt on löytänyt itselleen kivan kolon, ja meillä molemmilla on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että täältä ei oikein tekisi mieli lähteä minnekään. (Tämä on ihan mukava juttu siltäkin kannalta että nykyinen asuntomme on omistusasunto)

On aika nasta kutina kun jää omalla sporapysäkillä ja tekee mieli kiittää kaikkia ylempiä voimia siitä, että saa asua juuri siellä missä asuu. Näin asian pitäisi ollakin, minulla vaan on mennyt kohtalaisen kauan aikaa löytää se oma paikkani maailmankartalta ainakin näin logistisesti. (Henkisesti oman paikan löytämisessä ollaankin vielä ihan kalkkiviivoilla. Tämänkin asian voisi tosin ajatella niin, että siinä vaiheessa kun ihminen löytää paikkansa maailmassa, alkaa kalkkeutuman vaara)

On vaikea eritellä, mikä nykyisessä asunnossamme eniten viehättää, ja mikä aiemmissa kokeiluissamme  on mennyt pieleen. Kaikki asuntomme ovat olleet hyvin erilaisia, mutta todella ihania. Yhdessäkään ei ole ollut homeista kylppäriä tai juhlivia naapureita, rullautuvia muovimattoja tai vetäviä ikkunoita. Silti juuri tämä nykyinen yksilömme tuntuu oikealta. Tänne on kiva tulla työpäivän jälkeen, täältä on kiva herätä aamuisin ja täällä on kiva viettää viikonloppupäiviä. 

Alle kasasin kuvaoksennuksen vanhoista asunnoistamme, taitaapa siellä muutama kuva olla nykyisestämmekin (kaksi viimeistä). Ikea-painotteistahan meillä on ollut ja on yhä, mutta näin opiskelijoina emme jaksa ollenkaan stressaantua siitä että menestyvien city-ihmisten pitäisi tilata huonekalunsa suoraan tanskalaisilta luomupuusepiltä. Varsinkaan tässä elämäntilanteessa kun ei vielä ihan tiedä mistä itsensä parin vuoden kuluttua löytää, ei ole järkeä sijoittaa mittatilaussohvaan. En ehkä halua koko elämää elää Ikean keskellä, mutta mielestäni sieltäkin löytää kyllä helmiä! Erityisesti pienten tilojen sisustukseen sieltä löytää mielettömiä tuotteita ja oivalluksia, joita kalliimmat liikkeet eivät ole laisinkaan pohtineet. Mikä on teidän mielipiteenne Ikeasta?

Nyt jatkuu kuitenkin iloinen illanvietto kera sipsien ja suklaanamujen, H:n suosituksesta vuokrasimme illaksi jonkun Teksas-murhaleffan ja minä täällä olen ihan intopiukerona. Not. 

Katseltuani nämä kuvat läpi en malta odottaa että joku keksii tavan poistaa sähköjohdot maailmasta.