Kesäkotia laittamassa

Kotiinkin tuli kesä. Ostin ruukkuruusun ja valkoiset verhot. Ensimmäinen oli ihan järkevä ostos (kuka meistä ei tarvitsisi ruusupuskaa yksiönsä ikkunalaudalle?), mutta jälkimmäistä ihmettelen näin jälkeenpäin kyllä kovasti. 

Mikäli sisustuslehtiin on luottaminen, kesäksi täytyy vaihtaa kodin tekstiilit vaaleiksi ja raikkaiksi. Meillä on sisustuksessa aika paljon beessiä, ruskeaa ja kermanväristä, muttei juurikaan puhtaanvalkoista, joten ajattelin että saisin aikaan nätin kesäkodin hankkimalla valkoiset verhot tummanruskeiden tilalle ja sängylle vielä yhdet tyynyt, kirkkaanvalkoiset sellaiset. Tyynyt toimivat niin kauan kunnes ne tipahtavat lattialle ja keräävät kaiken pölyn, karvan ja hiekan jota nelijalkainen karvamonsterimme sisään jaksaa kantaa. Eipä tämä vielä mitään, sillä varsinainen ongelma ovatkin verhot. Valkoiset verhot, Suomen kesässä? Anteeksi nyt vaan, mutta huonompaa ideaa saa etsiä!

Ovathan ne toki ihanan vilpoisen, kesäisen ja kepeän näköiset ja luovat kotiin semmoista huoletonta kesäfiilistä, mutta voin sanoa että huolettomuus on elämästä kaukana kun aurinko alkaa posottamaan täysiä kasvoille kolmelta aamulla. Kekseliäänä tyttönä olenkin nyt muutamana iltana teipannut mustat jätesäkit peittämään ikkunamme, jotta aamulla saa herätä vasta kellonsoittoon eikä siihen saatanan kuumaan mollukkaan, joka tuolla ulkona viattoman oloisena helottaa. Mustien muovien roikkuessa kepeiden, vaaleiden kesäverhojeni takana, en voi olla kaiholla miettimättä niitä ruskeita ihan kivoja verhoja jotka kiikutin jo jonnekin talvisäilöön. 

Hamilton bag

Pitkästä aikaa vuosiin minulla on laukkuhimotus joka on jopa realistinen. Viime aikona olen kuolannut täysin poskettoman hintaisten  pussukoiden perään (turhuuden huippuna Bottega Venetan krokotiilinnahasta käsin punottu nahkalaukku 50 000e), ja siksiolen aivan innoissani siitä, että ihastukseni kohde on tällä kertaa saavutettavissa! Kyseessä on monille tuttu Michael Korsin Hamilton bag, jännässä poltetun oranssissa värissä. Talvella ihailinkin mustia Hamilton bageja, menin jopa niin pitkälle että soittelin pari kertaa Stockalle josko niitä olisi jo tullut.. Kun niitä sitten tuli, kävin hiplaamassa ja mallaamassa, mutta päädyinkin sitten DKNY:n mustaan laukkuun, joka vilahtikin laukkuni sisältö-postauksessa. Jotakin siitä mustasta Hamiltonista kuitenkin vain puuttui. Eilen pyörremyrskynä keskustassa pyöriessäni silmäni sitten osuivat tuohon poltetun oranssiin ihanuuteen, jota en aiemmin ollut edes harkinnut "hankalan" värinsä takia. Nyt mallaillessani huomasin kuitenkin, että väri ei ole ollenkaan hankala ja musta laukku minulta jo löytyy, joten oranssi olisi aika jännä lisä laukkuihini. Tapaistani ei ole ollenkaan repäistä väreillä, vaatteeni ovat melkein aina musta/valko/harmaa/ruskea-linjaa, joten värikäs laukku voisi tuoda aika kivaa eloa ja piristystä tämän tytön kesäasuihin (puhumattakaan siitä kuinka hyvin tuo oranssin sävy sopii  taas syksyllä esiin kaivettavaan tummansiniseen trenssiini..!

Katsotaan miltä rahatilanne Kreikan matkan jälkeen näyttää, sitten voisin käydä lunastamassa ihailun kohteeksi joutuneen pussukan omakseni.  

18.5.2012

Tänään täällä vietetään henkilökohtaista rokulipäivää. Otin vapaata töistä, luen hömppää, mietin elämää ja käyn kiertämässä Töölönlahden terapiakaverini kanssa. Pohdin että miksi koko aika on kiire ja väsyttää, ja miten tulen jaksamaan tällaista rytmiä sitten joskus kun valmistun. Onneksi viikonloppuna on ihania juhlia ja hyviä ystäviä, jääkiekkoa ja pitkiä unia. Näihin tunnelmiin, minä painun nyt aikaisille päikkäreille. 

Mitä onni on

Kevät se vaan vetelee viimeisiään ja kesä kolkuttelee ovella. Minä juoksen pää kolmantena jalkana ihanasta paikasta ihanaan paikkaan, nautin työstäni, istuskelen ikkunalaudalla ja kuuntelen lokkien kirkunaa, juoruan vähän ja mallailen kesävaatteita. Varaan matkan Kreikkaan, pussailen H:n kanssa kevätyössä, ja poltan tupakkaa tuuletusparvekkeella. Teen päiväretkiä Hankoon, kipaisen Lintsillä syömässä pehmiksen, vaihdan pääainetta opinnoissani ja ostan farkkusortsit. Juon siideriä ystävien kanssa ja puhun tulevaisuudesta, suihkussa hieron hiuksiini Joicon rakennekorjaavaa hoitoainetta, kierrän koiramme kanssa Töölönlahtea ja haaveilen mintunvihreistä korkkareista veljeni lakkiaisiin. Täytän veroilmoitukseni kaksi päivää etuajassa ja innostun samalla laskemaan onko verotukseni mennyt oikein vuonna 2009 (onhan se), googlailen töissä rusketusta syventäviä aurinkoöljyjä, herään aamuisin siihen kun aurinko paistaa silmiin ja iltaisin nukahdan H:n syliin. 

Tätä on kevät ja rakastan jokaista sekuntia, jopa niitä viittäsataa jotka tänä aamuna vietin Subin jonossa kun pojat edessäni eivät osanneet päättää mitä tilaavat. 

Kesätyyliä omasta vaatekaapista

Tein tässä toisen, edellistä huomattavasti tylsemmän ja pitkäveteisemmän sairaspäiväni kunniaksi kesäkollaasin vaatteista, jonkalaisia minulta jo kaapista löytyy. Välillä on hyvä keskittyä niihin juttuihin joita omasta takaa on jo (sekä vaatteiden suhteen että laajemminkin ajateltuna) eikä jatkuvalla syötöllä kuolata uutuuksia. Nytkin huomasin että aika kivoja kokonaisuuksia näistä vanhoista ihanuuksista saa, juuri näköisiäni. Jo pari vuotta jatkunut "ostan vain superkivoja vaatteita"-kampanja alkaa tepsiä ainakin kesävaatteiden kohdalla, en oikeastaan kaipaa kesägarderoobiini mitään muuta kuin toimistokelpoisia kepeitä vaatteita, sillä vapaa-ajan vaatepuoli on aika hyvin hallussa tällä raitatytöllä :). 

24.4.2012

Viime aikojen raskas työtahti kostautui ja sain H:lta tosi ärsyttävän flunssan, jota tänään jäin potemaan kotiin. En ole vielä ihan kuollut, joten ajattelin kerrankin toimia viisaasti ja levätä nyt yhden päivän enkä paahtaa täysillä kunnes kaadun kahdeksi viikoksi räkäisenä ja kuumeisena sänkyyn. Toivottavasti ennakoiva strategia toimii! Tänään olen siis nautiskellut hiljaisesta kodista (H töissä ja koira H:n vanhemmilla hoidossa), syönyt keksejä ja katsonut Gossip Girliä sohvanpohjalta. Ensimmäiset neljä jaksoa oli kivaa, nyt on jo vähän tylsää ja odottelen H:tä kotiin. (Ja ehkä vähän huomista työpäivääkin, on monta asiaa hoitamatta)

Alla olevissa loistavissa Instagram-kuvissa näkyy jotain kivaa, arvaattekos jo mitä? Jos ensimmäinen kuva ei vielä aukea, voi vilkaista seuraavaa kuvaa :). 

Ja niille, joiden vahvinta aluetta maantieto ei ole: tämä tyttö lähtee road tripille jenkkeihin! Tosin ihan koko maata ei parissa viikossa ehditä koluta, ja ajattelimme keskittyä uuden englannin alueeseen ja siitä hiukan sisemmäs. Kaipa kahdessa viikossa ehtisi mantereen läpikin posottaa, mutta ajattelimme H:n kanssa nautiskella jokaisesta vastaantulevasta pikkukaupungista, hiekkarannasta, vuoresta ja joesta. Itse kuolailen noiden Cape Codin ja Long Islandin huikeiden rantojen perään (sekä tietysti ikisuosikkini nycin perään), H taas lämpenee erityisesti White Mountainin ja Vermontin vuoristomaisemille. Monipuolinen reissu siis tiedossa, ja vieläpä parhaassa mahdollisessa seurassa. Olemme H:n kanssa ehtineet yhteisten vuosiemme aikana ajella yhdessä tuhansia kilometrejä, joskus kera päämäärän, mutta useimmiten ilman. Onkin kiva "vähän" laajentaa repertuaaria toiselle mantereelle ja lähteä tutustumaan seutuun, joka meitä kiinnostaa ihan hirveästi, mutta jossa ei ole vielä tullut käytyä. 

Tässä kuvassa tosiaan viimeaikojen kirjahankintoja, joihin en juurikaan ole vielä ehtinyt perehtymään (paitsi tuohon punaiseen autoreittikirjaan, sitä luetaan täällä kikatellen ja haaveillen peiton alla joka ilta).
Nyt kuitenkin jatkan koomailuani Gossip Girlin parissa, siemaisen kylmää Pepsiä ja kääriydyn vilttiin!

Mitenkäs teidän viikkonne on käynnistynyt?

LilyLolo vs. BareMinerals

Olen jo puolitoista vuotta kuulunut mineraalimeikkien vannoutuneisiin kannattajiin, vaikka aluksi suhtauduin näihin hyvin ennakkoluuloisesti. Kokeiltuani LilyLoloa ensimmäisen kerran jäin kuitenkin koukkuun ja siinä olen riippunut viime ajat. Koska LilyLololla on mielestäni ollut loistava hinta-laatusuhde, nopeat toimitusajat, kivat nettisivut (sekä aivan ihanat luomivärivalikoimat), olen iloisesti jämähtänyt pyörittelemään samaa merkkiä. 

BareMinerals on toki kiehtonut, se kun on ilmeisesti jonkin sortin "klassikko" mineraalimeikkien sarjassa, mutta myös melko suolaisen hintainen. Koska en ole itsepäisesti halunnut maksaa vain merkistä, olen jättänyt merkinvaihdot muille. Jokin aika sitten ystäväni sattui mainitsemaan, että hänen BareMinerals-mineraalimeikkivoiteensa on kestänyt päivittäisessä käytössä jo puolitoista vuotta, ja minä kiinnostuin. Laskeskelin pölytteleväni yhden n.15 euron hintaisen LilyLolon kasvoilleni kahdessa kuussa, eli puolessatoista vuodessa olen käyttänyt halpaan mineraalimeikkiin reilusti yli satasen, kun taas ystäväni on pärjännyt 28 eurolla (putelin hinta strawberry.netissä). Tämän laskutoimituksen edessä hiljenin ja vaivihkaa klikkasin itselleni oman BareMineralsin purnukan, sävyssä Fairly Light (myönnettäköön, meni hakuammunnalla, sillä en kiireiltäni ole ehtinyt kaupungille hömpsöttelemään). 

Nyt olen käyttänyt BareMineralsia noin viikon ajan ja olen valmis lausumaan julki näkemykseni siitä. Koostumukseltaan BareMinerals on huomattavasti voimakkaampaa, pigmenttisempää ja tummempaa, ehkä myös hienojakoisempaa. Se on vaikeampi levittää kasvoille, ja ensimmäistä kertaa mineraalimeikkien kanssa minulla on se ongelma, että kasvoni näyttävät liian meikatuilta, ellen pidä varaani (klassinen ongelma yleensä nestemäisten meikkivoiteiden kanssa). Sävy näyttää purkissa paljon tummemmalta kuin LilyLololla, mutta tasoittuu iholla sopivaksi. 

BareMinerals vaatii hetken aikaa sulautuakseen iholle, kun LilyLolo näyttää heti hyvältä. Kiillolta molemmat suojaavat yhtä hyvin (tässä tapauksessa huonosti), Bareminerals on ehkä hiukan pysyvämmän oloinen päivän menoissa, mutta tämä voi johtua siitäkin, että sitä on pakko levittää huomattavasti pidemmällä pinnalla kuin LilyLoloa. Peittävyys on molemmissa samaa luokkaa, tosin LilyLoloa voi lisäillä monta kerrosta, kun taas BM:n kanssa iho alkaa helposti näyttää pakkeloidulta. Kärjistetysti voisi sanoa että LilyLolo jäi ihon pinnalle, BareMinerals pitää hieroa ihohuokosten sisään. (Kaipa LilyLolonkin voisi sinne ihoon survoa, mutta ainakaan minulla ei ole ollut intoa tämmöiseen puuhaan ennen BareMineralsin tuloa taloon).

Johtuen juuri tästä pigmenttisyydestään ja siitä, että tätä tuotetta on annosteltava helläkätisesti, BareMinerals vaikuttaa hyvin riittoisalta minunkin päivittäisessä käytössäni. Aikaa ja ajatusta sen levittäminen vaatii huomattavasti enemmän kuin LilyLolo, mutta toisaalta aikaa säästyy kun ei joka toinen kuukausi tarvitse olla tilaamassa uutta purnukkaa (vaikka nettishoppailu ja varsinkin kosmetiikan nettishoppailu on lempipuuhaani, tämmöinen kuukausittainen vakkarituote on tosi tylsä tilaus, vähän niinkuin hammastahnan haku kaupasta). 

Mielestäni tuotteet ovat hyvin, hyvin samankaltaiset. Ainoa ero tulee juuri tästä kestävyydestä ja levittelystä. Katselen ainakin tämän purkin BareMineralsia loppuun asti ja teen sitten jatkoratkaisuja. Onko siellä toisessa päässä mineraalimeikkien ystäviä? Mitkä ovat teidän lempparimerkkejänne?