Niin se vaan on, että nämä kymmentuntiset työpäivät ja jatkuva uusien asioiden opettelu uudehkossa työssä eivät millään meinanneet riittää minulle, joten päätin aloittaa uuden harrastuksen, sellon soiton. Olen haaveillut tästä jo pitkään, monen monta vuotta, mutten ole koskaan saanut tehtyä asialle mitään. H osti vähän aikaa sitten saksofonin itselleen, ja se herätti minussa uinuvan ARTISTIN. Niinpä otin yhteyttä perhetuttumme tyttäreen, joka on soittanut selloa lapsesta asti, painelin tällä viikolla hänen luokseen ja tartuin selloon ensimmäistä kertaa elämässäni.
Ja sehän meni hyvin! Kukaan ei kuollut ja sellokin jäi ehjäksi. Sain aikaan muutamia kauniita ääniä ja muutamia vähän vähemmän kauniita ääniä. Ääniä kuitenkin. Näin 9-vuotiaasta asti pianoa soittaneena uuden, niin erilaisen soittimen kokeileminen oli kerrassaan mullistava elämyys ja toi ihan uutta syvyyttä musiikkiin, etten olisi uskonutkaan! Ensimmäistä kertaa elämässäni todellakin keskityin kuuntelemaan ja kokeilemaan säveliä sen sijaan että vain survoisin hanikoita kaakkoon.
Vaikka soittotunnin piti olla vain kokeiluluonteinen testaus, miltä sellon soitteleminen tuntuu, päätimme yhdessä opettajani kanssa jatkaa yhdessä treenaamista ainakin tämän kevään ajan. Sen jälkeen ehkä tiedän siirränkö ruhoni "oikealle" opettajalle ja investoinko tuohon maailman kauneimpaan (ja ikävän kalliiseen) soittimeen. Toivon että innostukseni kantaa tätä alkua pidemmälle, sillä soittaminen tuntui todella hyvältä, paljon enemmän omalta puuhalta kuin pianon kanssa vehtailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti