Jaahas, taas on yksi viikonloppu suhahtanut ohi valon nopeudella, ja vieläpä lähes koskematta perjantaina hymysuin kotiin raahattuun ylityömappiin. Olen juuri niitä tyyppejä jotka perjantaina viuhahtavat toimistolta ekoina kotiin ja mennessään huutelevat läppärilaukku kainalossaan lupauksia viikonloppuna tehtävistä työtunneista. Sunnuntai-iltana sitten havahdutaan siihen että viikonloppu on ohi, masennutaan omasta saamattomuudesta ja selaillaan päämäärättömästi netissä siihen asti että alkaa nukuttaa.
Mutta anteeksi nyt vaan kovasti, työelämä. En koe olevani vastuussa teoistani kun sängyssä maatessa näkee tämän:
Ja päivä jatkuu tällä:
Voisiko joku muka oikeasti tehdä töitä saatuaan aamupalaksi vastapaistettuja vohveleita sokerilla ja kermavaahdolla? Jo niiden surkeat ravintoarvot kehoittavat ottamaan rauhallisesti, käymään ehkä pikku kävelyllä ja ennen kaikkea suunnittelemaan seuraavaa ateriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti