Lähes puolitoista vuotta kestänyt mustan laukun metsästykseni on päättynyt! Olo on riehakas ja kevyt, minulla on nyt musta laukku joka palvelee toivon mukaan ainakin viisi vuotta, ja sinä aikana minun ei tarvitse uhrata ajatustakaan mustille peruslaukuille. Joka-aamuinen pukeutumiseni ei enää määräydy tyhmän laukun värin mukaan, vaan voin pukeutua minkäväriseen takkiin tahansa ja laukkuni sopii aina asuun. Onni on pienestä kiinni! Ajattelin tässä joku päivä tehdä kattavamman laukkupostauksen, nyt keskityn vain siihen, mitä tuolla pussukassani päivittäin kannan.
Uudessa DKNY:n ihanuudessani kulki tänään asiakaskäynnille mukaan The Hunger Games-kirja, jota H on markkinoinut minulle niin kauan, että taivuin vihdoinkin ja otin sen nyt aluksi optimistisesti työmatkalukemiseksi (olen edennyt jo huimasti sivulle 10, sillä täpötäysi aamuratikka korkokengissä on tarpeeksi haasteellinen ilman lisätekemistäkin). Mukana kulkee myös töistä saatu tylsis kalenteri, jota käytän oikeastaan vain asiakasjuttujen ja tenttien merkkailuun. Lopetin iltalenkkien ja kaupassakäyntien merkkailun kalenteriin joskus ala-asteella, joten paljoa tuonne kalenteriin ei täytettä jää. Laukusta löytyy tietysti myös avainnippu, Ginan halpis aurinkolasit, megapacki Mynthoneita, hätäponnareita, MOR:in huulirasva, Chanelin nude luomiväri, Michael Korsin iPhonesuoja (ja iPhone) sekä Longchampin lompakko jonka sain äidiltä lahjaksi jouluna. Hyvin peruskamaa siis.
Pyrin pitämään laukun aina siistinä sisältäkin ja säilyttämään sen "uutuuden viehätyksen", tai siis sen tunteen mikä tulee kun saa ensimmäisenä päivänä ottaa uuden laukun mukaan ja laittaa kaikki tavarat niille tarkoitettuihin taskuihin jne. Ihan niinkuin lapsena kun sai syksyllä uuden koulurepun ja penaalin ja kynät yms :). Tiedättekö tunteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti