Kesätyyliä omasta vaatekaapista

Tein tässä toisen, edellistä huomattavasti tylsemmän ja pitkäveteisemmän sairaspäiväni kunniaksi kesäkollaasin vaatteista, jonkalaisia minulta jo kaapista löytyy. Välillä on hyvä keskittyä niihin juttuihin joita omasta takaa on jo (sekä vaatteiden suhteen että laajemminkin ajateltuna) eikä jatkuvalla syötöllä kuolata uutuuksia. Nytkin huomasin että aika kivoja kokonaisuuksia näistä vanhoista ihanuuksista saa, juuri näköisiäni. Jo pari vuotta jatkunut "ostan vain superkivoja vaatteita"-kampanja alkaa tepsiä ainakin kesävaatteiden kohdalla, en oikeastaan kaipaa kesägarderoobiini mitään muuta kuin toimistokelpoisia kepeitä vaatteita, sillä vapaa-ajan vaatepuoli on aika hyvin hallussa tällä raitatytöllä :). 

24.4.2012

Viime aikojen raskas työtahti kostautui ja sain H:lta tosi ärsyttävän flunssan, jota tänään jäin potemaan kotiin. En ole vielä ihan kuollut, joten ajattelin kerrankin toimia viisaasti ja levätä nyt yhden päivän enkä paahtaa täysillä kunnes kaadun kahdeksi viikoksi räkäisenä ja kuumeisena sänkyyn. Toivottavasti ennakoiva strategia toimii! Tänään olen siis nautiskellut hiljaisesta kodista (H töissä ja koira H:n vanhemmilla hoidossa), syönyt keksejä ja katsonut Gossip Girliä sohvanpohjalta. Ensimmäiset neljä jaksoa oli kivaa, nyt on jo vähän tylsää ja odottelen H:tä kotiin. (Ja ehkä vähän huomista työpäivääkin, on monta asiaa hoitamatta)

Alla olevissa loistavissa Instagram-kuvissa näkyy jotain kivaa, arvaattekos jo mitä? Jos ensimmäinen kuva ei vielä aukea, voi vilkaista seuraavaa kuvaa :). 

Ja niille, joiden vahvinta aluetta maantieto ei ole: tämä tyttö lähtee road tripille jenkkeihin! Tosin ihan koko maata ei parissa viikossa ehditä koluta, ja ajattelimme keskittyä uuden englannin alueeseen ja siitä hiukan sisemmäs. Kaipa kahdessa viikossa ehtisi mantereen läpikin posottaa, mutta ajattelimme H:n kanssa nautiskella jokaisesta vastaantulevasta pikkukaupungista, hiekkarannasta, vuoresta ja joesta. Itse kuolailen noiden Cape Codin ja Long Islandin huikeiden rantojen perään (sekä tietysti ikisuosikkini nycin perään), H taas lämpenee erityisesti White Mountainin ja Vermontin vuoristomaisemille. Monipuolinen reissu siis tiedossa, ja vieläpä parhaassa mahdollisessa seurassa. Olemme H:n kanssa ehtineet yhteisten vuosiemme aikana ajella yhdessä tuhansia kilometrejä, joskus kera päämäärän, mutta useimmiten ilman. Onkin kiva "vähän" laajentaa repertuaaria toiselle mantereelle ja lähteä tutustumaan seutuun, joka meitä kiinnostaa ihan hirveästi, mutta jossa ei ole vielä tullut käytyä. 

Tässä kuvassa tosiaan viimeaikojen kirjahankintoja, joihin en juurikaan ole vielä ehtinyt perehtymään (paitsi tuohon punaiseen autoreittikirjaan, sitä luetaan täällä kikatellen ja haaveillen peiton alla joka ilta).
Nyt kuitenkin jatkan koomailuani Gossip Girlin parissa, siemaisen kylmää Pepsiä ja kääriydyn vilttiin!

Mitenkäs teidän viikkonne on käynnistynyt?

LilyLolo vs. BareMinerals

Olen jo puolitoista vuotta kuulunut mineraalimeikkien vannoutuneisiin kannattajiin, vaikka aluksi suhtauduin näihin hyvin ennakkoluuloisesti. Kokeiltuani LilyLoloa ensimmäisen kerran jäin kuitenkin koukkuun ja siinä olen riippunut viime ajat. Koska LilyLololla on mielestäni ollut loistava hinta-laatusuhde, nopeat toimitusajat, kivat nettisivut (sekä aivan ihanat luomivärivalikoimat), olen iloisesti jämähtänyt pyörittelemään samaa merkkiä. 

BareMinerals on toki kiehtonut, se kun on ilmeisesti jonkin sortin "klassikko" mineraalimeikkien sarjassa, mutta myös melko suolaisen hintainen. Koska en ole itsepäisesti halunnut maksaa vain merkistä, olen jättänyt merkinvaihdot muille. Jokin aika sitten ystäväni sattui mainitsemaan, että hänen BareMinerals-mineraalimeikkivoiteensa on kestänyt päivittäisessä käytössä jo puolitoista vuotta, ja minä kiinnostuin. Laskeskelin pölytteleväni yhden n.15 euron hintaisen LilyLolon kasvoilleni kahdessa kuussa, eli puolessatoista vuodessa olen käyttänyt halpaan mineraalimeikkiin reilusti yli satasen, kun taas ystäväni on pärjännyt 28 eurolla (putelin hinta strawberry.netissä). Tämän laskutoimituksen edessä hiljenin ja vaivihkaa klikkasin itselleni oman BareMineralsin purnukan, sävyssä Fairly Light (myönnettäköön, meni hakuammunnalla, sillä en kiireiltäni ole ehtinyt kaupungille hömpsöttelemään). 

Nyt olen käyttänyt BareMineralsia noin viikon ajan ja olen valmis lausumaan julki näkemykseni siitä. Koostumukseltaan BareMinerals on huomattavasti voimakkaampaa, pigmenttisempää ja tummempaa, ehkä myös hienojakoisempaa. Se on vaikeampi levittää kasvoille, ja ensimmäistä kertaa mineraalimeikkien kanssa minulla on se ongelma, että kasvoni näyttävät liian meikatuilta, ellen pidä varaani (klassinen ongelma yleensä nestemäisten meikkivoiteiden kanssa). Sävy näyttää purkissa paljon tummemmalta kuin LilyLololla, mutta tasoittuu iholla sopivaksi. 

BareMinerals vaatii hetken aikaa sulautuakseen iholle, kun LilyLolo näyttää heti hyvältä. Kiillolta molemmat suojaavat yhtä hyvin (tässä tapauksessa huonosti), Bareminerals on ehkä hiukan pysyvämmän oloinen päivän menoissa, mutta tämä voi johtua siitäkin, että sitä on pakko levittää huomattavasti pidemmällä pinnalla kuin LilyLoloa. Peittävyys on molemmissa samaa luokkaa, tosin LilyLoloa voi lisäillä monta kerrosta, kun taas BM:n kanssa iho alkaa helposti näyttää pakkeloidulta. Kärjistetysti voisi sanoa että LilyLolo jäi ihon pinnalle, BareMinerals pitää hieroa ihohuokosten sisään. (Kaipa LilyLolonkin voisi sinne ihoon survoa, mutta ainakaan minulla ei ole ollut intoa tämmöiseen puuhaan ennen BareMineralsin tuloa taloon).

Johtuen juuri tästä pigmenttisyydestään ja siitä, että tätä tuotetta on annosteltava helläkätisesti, BareMinerals vaikuttaa hyvin riittoisalta minunkin päivittäisessä käytössäni. Aikaa ja ajatusta sen levittäminen vaatii huomattavasti enemmän kuin LilyLolo, mutta toisaalta aikaa säästyy kun ei joka toinen kuukausi tarvitse olla tilaamassa uutta purnukkaa (vaikka nettishoppailu ja varsinkin kosmetiikan nettishoppailu on lempipuuhaani, tämmöinen kuukausittainen vakkarituote on tosi tylsä tilaus, vähän niinkuin hammastahnan haku kaupasta). 

Mielestäni tuotteet ovat hyvin, hyvin samankaltaiset. Ainoa ero tulee juuri tästä kestävyydestä ja levittelystä. Katselen ainakin tämän purkin BareMineralsia loppuun asti ja teen sitten jatkoratkaisuja. Onko siellä toisessa päässä mineraalimeikkien ystäviä? Mitkä ovat teidän lempparimerkkejänne?

Laukkuni sisältö

Lähes puolitoista vuotta kestänyt mustan laukun metsästykseni on päättynyt! Olo on riehakas ja kevyt, minulla on nyt musta laukku joka palvelee toivon mukaan ainakin viisi vuotta, ja sinä aikana minun ei tarvitse uhrata ajatustakaan mustille peruslaukuille. Joka-aamuinen pukeutumiseni ei enää määräydy tyhmän laukun värin mukaan, vaan voin pukeutua minkäväriseen takkiin tahansa ja laukkuni sopii aina asuun. Onni on pienestä kiinni! Ajattelin tässä joku päivä tehdä kattavamman laukkupostauksen, nyt keskityn vain siihen, mitä tuolla pussukassani päivittäin kannan. 

Uudessa DKNY:n ihanuudessani kulki tänään asiakaskäynnille mukaan The Hunger Games-kirja, jota H on markkinoinut minulle niin kauan, että taivuin vihdoinkin ja otin sen nyt aluksi optimistisesti työmatkalukemiseksi (olen edennyt jo huimasti sivulle 10, sillä täpötäysi aamuratikka korkokengissä on tarpeeksi haasteellinen ilman lisätekemistäkin). Mukana kulkee myös töistä saatu tylsis kalenteri, jota käytän oikeastaan vain asiakasjuttujen ja tenttien merkkailuun. Lopetin iltalenkkien ja kaupassakäyntien merkkailun kalenteriin joskus ala-asteella, joten paljoa tuonne kalenteriin ei täytettä jää. Laukusta löytyy tietysti myös avainnippu, Ginan halpis aurinkolasit, megapacki Mynthoneita, hätäponnareita, MOR:in huulirasva, Chanelin nude luomiväri, Michael Korsin iPhonesuoja (ja iPhone) sekä Longchampin lompakko jonka sain äidiltä lahjaksi jouluna. Hyvin peruskamaa siis. 

Pyrin pitämään laukun aina siistinä sisältäkin ja säilyttämään sen "uutuuden viehätyksen", tai siis sen tunteen mikä tulee kun saa ensimmäisenä päivänä ottaa uuden laukun mukaan ja laittaa kaikki tavarat niille tarkoitettuihin taskuihin jne. Ihan niinkuin lapsena kun sai syksyllä uuden koulurepun ja penaalin ja kynät yms :). Tiedättekö tunteen? 

Kotitöitä

Te kaikki arjen sankarit, jotka teette töitä kotoa käsin: kaikki kunnia teille! Olin aamulla niin väsy ja kodinkaipuinen että päätin jäädä kotiin tekemään töitä. Ajattelin nukkua hiukan pidempään ja aloittaa sitten virkeänä päivän työt, yllättäen epäonnistuin. Avasin koneen ja energiajuoman puolelta päivin ja jotta saan päivän työt tehtyä, nökötän koneella iltaysiin asti. Voi perskeleen perskele. Nauttikaa te jotka pääsette töistä vapaalle jo parin kolmen tunnin kuluttua ja haette jotain kivaa iltaruokaa kaupasta, minä olen se kireän näköinen verkkarityyppi eineshyllyllä. 

Pienen pieni kirjoituspöytämme on vaikeuksissa.

Minä rasvaan nyt naamaa.

Hei vaan blogosfääri, täällä kirjoittaa lomaltapaluumasennuksen valtaan joutunut laiska bloggari. 

Loma oli ihana, paljon lunta, lumilinnoja, sukulaisten seuraa ja suklaata. Ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen tehtiin lumilinna KAIVAUTUMALLA lähes puolitoistametriseen umpihankeen, eikä pyörittelemällä lälläripalloja. Aijai, tukka jääklöntsissä ja hampaidenvälit täynnä suklaata oli kiva könytä puusaunan lauteille ja kauhoa vettä padasta. Paluu lapsuuteen oli niin aito, että innostuin ihan riitelemään äidin kanssa siitä että "miksi siskon ei tarvinnut tiskata yhtenä iltana mutta minun piti". 

Lumesta sulatettu vesi (tai pääosin suklaasta ja kokiksesta koostuva ruokavalioni) ei kuitenkaan hemmotellut hipiääni, ja kotiin kömpi lapsenmielinen, puberteettisen näppyläinen neito. Iho oli samea, tukossa ja täynnä räjähdysalttiita kohtia. Oli siis aika tehdä sitä, mitä minä rakastan: puunata. 

Kun minä puunaan ihoani, teen sen kunnolla ja ajan kanssa. Koska tähän menee aikaa ja käsittely on aika stydi, innostun hifistelemään vain pari kertaa kuussa, usein kahden illan tehokuureina. Ja voin sanoa, että pitää kyllä ihon kunnossa! 

Aloitan puunauksen pesemällä kasvoni jokaisen millisentin ja ihohuokosen pohjan ihanalla Diorin Gentle Foamin Cleanserillä. Rakastan sen ylellistä mummotuoksua, kaunista putelia ja iloista liukua kostealla iholla. 

Tämän jälkeen levitän iholle paksuakin paksumman kerroksen Freemanin Facial Clay Mask Chocolate&Strawberry- syväpuhdistavaa kasvonaamiota. Se tappaa kaikki finninalut ja muut epämukavuudet ja jättää ihon ihanan kirkkaaksi. Annan tuotteen vaikuttaa niin kauan että se kiristää ihoa enkä pysty tekemään ilmeitä, eli vajaan vartin. Hinta-laatusuhteeltaan tämä on ehdottomasti maailman paras naamio, en enää ikinä vaihda tästä pois. Haju on vähän ällö, niin kuin kaikissa wannabe suklaatuotteissa, mutta onpa sitä pahempaakin haistettu. 

Huuhtelen naamion pois lämpimällä vedellä, ja isken päälle Biothermin Rides Repair- kuorinnan. Hieron tätä ihoon ja huuhtelen pois. Lopuksi vetelen vielä La Roche-Posayn Physiological Soothing Toneriin kostutetulla vanulapulla mahdolliset meikin jäämät pois, ja puhdistusvaihe on ohi. Aikaa tässä vaiheessa on kulunut jo lähes puoli tuntia ja H on jo kolmesti käynyt kyselemässä WC:n vapautumista. Mutta me jatkamme vielä! Alkaa nimittäin lempivaiheeni: kosteutus (eli kotoisammin: rasvaus).

Hillitsen ihoni punoitusta La Roche-Posayn Rosaliac-kosteusvoiteella, ja levitän sitä ohuen kerroksen iholle. Tämä on ollut minulla kokeilussa vasta vajaan kuukauden, joten sen tehosta en vielä osaa sanoa mitään. Ihon punoitus ei ole mielestäni hirveästi vähentynyt, mutta eipä se kyllä ole lisääntynytkään.. Annan voiteen imeytyä rauhassa ennen kuin levitän punaisimpiin kohtiin (posket, leuka, nenä) Avénen Antirougeurs Fort- tehohoitoa. Tätä olen käyttänyt tamikuusta asti, ja se poistaa punoitusta hiukan paremmin kuin edellä mainittu nimihirviö. Annan tämänkin mömmön imeytyä. 

Punaestorasvojen kadottua ihoni uumeniin kaivan esiin maailman parhaan kosteusnaamion: Biothermin Aquasource Non Stop- emergency hydrartion maskin. Levittelen sitä suurpiirteisesti ympäri ämpäri kasvojani ja istahdan taas odottelemaan aineen imeytymistä. Noin vartin kuluttua ihoni yleensä huutaa hoosiannaa eikä kykene imemään enää tippaakaan sille tarjotusta kosteudesta, joten pyyhin ylimääräiset naamionrippeet pois vanulapulla. Levittelen silmänympäryksilleni Biothermin Aquasource Fragile Eye Contouria, eli silmänympärysvoidetta ja tuputtelen sitä myös orastavaan otsaryppyyni ja kohtiin joissa vanhoilla naisilla tuntuu olevan "mursuviikset". Ihan vaan varmuuden varalta. 

Sitten on aika yövoiteen. Tällä hetkellä käytössä on Lumenen Vitamin C+ - yövoide, jota levitän sitkein pyöröliikkein kasvoilleni ja kaulalleni. Mielestäni kosteusvoiteen levittämisessä tärkeintä on hierova kosketus ihoon, sillä se herättelee pintaverenkiertoa ja parantaa näinollen ihon kuntoa. Plus kreemi leviää tasaisesti. Lopuksi laitan vielä pienet valkoiset pläntit Acnicyl Creamia finninalkujen päälle (ja joskus myös toiveikkaasti jo kukkaansa puhjenneiden finnien päälle, vaikkei se niihin juuri tehoakaan).

Olen valmis ja kiiltävä, ja yöllä tyynyyni painautuu kasvoistani rasvajälki. 

3.4.2012

Pikaiset huomentervehdykset täältä toimistolta! Ollaan tosiaan lähdössä kohti Rukaa pikkuhiljaa enkä varmaan ehdi blogin puolelle hetkeen. Tämä päivä pitäisi vielä paiskia töitä ja sitten alkaa ihana viiden päivän rokuli keskellä ei mitään, seurana vain perhe, sukulaiset, H ja meidän koiruli, tekemisenä leffat, kirjat, lautailu ja syöpöttely. Edes minä en löydä tästä mitään valitettavaa (jos unohdan loman takia kriisiin ajautuvan työtilanteen, sietämättömän pitkän automatkan ja kylmänä odottavan mökin lämmitystalkoot).

Luontokin on viime aikoina herännyt innostamaan minua Lapin matkailu-fiiliksiin. Tällaista meidän ratikkapysäkillä näin huhtikuun alussa, että terve vaan!

Onneksi sentään kuulun siihen ihmisryhmään joka tykkää pakkaamisesta. Minusta on ihanaa keräillä lempparipulloja ja putiloita ja pistää ne kauniisiin  kosmetiikkalaukkuihin ja ajatella kuinka asettelen ne lomakohteen kylppärin kivitasoille. Myös vaatteita on ihana laskostaa siisteihin, toisiinsa sointuviin kasoihin ja suunnitella missä mitäkin käyttää, laittaa koruja nätteihin korupusseihin ja valita kauneimpia kenkiä illanviettoja varten. Tosin tällä kertaa joudun pakkaamaan laukkuni täyteen rumuutta, sillä mökkiloman perusvarustus ei ole kovin mielikuvitusta kiihottavaa.

Nyt kuitenkin sukellan töiden ihmemaahan ja toivotan kaikille loistavaa (enpäs sanokaan että munarikasta) pääsiäistä! Palaillaan viimeistään alkuviikosta :)

Kosmetiikkahamsterin retkiä, osa tuhat

Vaikka töitä on maaliskuussa paiskittu kymmenien ja kymmenien ylityötuntien edestä, olen silti jaksanut muutamaan erään raahautua kosmetiikkahyllyjä katsastamaan. Niin se vaan on että raskas työ vaatii raskaat huvit! Viime viikolla kävin hankkimassa ensinnäkin kauan kaavailemani Aussien lämpösuojan ja hiuksiin jätettävän hoitoaineen, koska olen ollut niin kovin tyytyväinen sarjan shampooseen ja erityisesti hoitoaineeseen. Näitä olenkin jo hehkutellut täällä bloginkin puolella. 

Ikävä kyllä lämpösuoja Take the Heat ja hoitoaine Dual Personality eivät oikein vakuuttaneet minua tällä erää. Varsinkin hoitoaine on ihmeellistä litkua, joka tekee hiuksista tosi oudon tuntuiset. Minkäänlaista takkuja selvittävää vaikutusta tällä ei ole, eikä oikein kyllä muitakaan vaikutuksia. En siis todellakaan osta toista kertaa, tuskin edes saan tuota putelia kulutettua loppuun. Lämpösuojakreemi on jo parempaa kamaa, mukavan paksua ja kermaista mömmöä joka vähän selvittää takkuja ja tuntuu suojaavalta. Tätäkään en kyllä välttämättä ostaisi enää uudelleen, sillä tiedän monta tuotetta joissa lämpösuojan lisäksi on monta mukavaa ominaisuutta. Tämä aine kun ei muuta taida osata kuin suojata tukkaa kuumuudelta, ja se ei tälle neidille riitä. Tuoksu molemmissa on mukava, mutta sanokaapa joku hiustenhoitotuote joka nykyään ei haisisi hyvältä? 

Ehdottomasti positiivisin löytö on tuo Biothermin Huile De Douche Oil Therapy-suihkugeeli, jonka löysin kehitettyäni työpäivän aikana äkillisen himon suihkuöljyyn. (Käykö kenellekään muulle näin? Että aamulla ei edes tiedä jonkun asian olemassaolosta mutta iltaan mennessä on ymmärtänyt että elämä ilman ko. asiaa on ihan kamalaa eikä todellakaan pysty ajattelemaan tulevaisuutta ilman sitä?) Tämä tuote on siitä loistava, että samalla kun se pesee, se myös kosteuttaa juuri sen verran, että ei tarvitse rasvata kroppaa joka suihkun jälkeen. Toimii ainakin nyt kun ei enää ole paukkupakkasia, ja kesällä varmaan ihan superisti. Itse olen niin kuivaihoinen että joudun joka suihkun jälkeen rasvaamaan koko kropan, mikä on aikaavievää ja tylsää puuhaa. Näyttää vähän siltä että voin sanoa tälle rutiinille ADIOS ja öljytä itseni jo suihkun aikana. Namskista nam sanon minä! 

Nyt kuitenkin painun unten maille, takana raskas viikonloppu. Kaiken kukkuraksi hukkasin tänään kihlasormukseni jonnekin meidän auton uumeniin, siis jonnekin kojelaudan sisälle. Yritimme H:n ja isäni kanssa purkaa autoa osiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Harmittaa ihan hirveästi! Auton avaaminen huoltoliikkeessä maksaa varmaan saman verran kuin uusi sormus, joten voi olla että taivun ja marssin joku päivä sormuskauppaan, vaikka tämmöinen turha rahanmeno harmittaa ihan älyttömästi. Onko kellään muulla koskaan hukkunut sormus?