Kotiinkin tuli kesä. Ostin ruukkuruusun ja valkoiset verhot. Ensimmäinen oli ihan järkevä ostos (kuka meistä ei tarvitsisi ruusupuskaa yksiönsä ikkunalaudalle?), mutta jälkimmäistä ihmettelen näin jälkeenpäin kyllä kovasti.
Mikäli sisustuslehtiin on luottaminen, kesäksi täytyy vaihtaa kodin tekstiilit vaaleiksi ja raikkaiksi. Meillä on sisustuksessa aika paljon beessiä, ruskeaa ja kermanväristä, muttei juurikaan puhtaanvalkoista, joten ajattelin että saisin aikaan nätin kesäkodin hankkimalla valkoiset verhot tummanruskeiden tilalle ja sängylle vielä yhdet tyynyt, kirkkaanvalkoiset sellaiset. Tyynyt toimivat niin kauan kunnes ne tipahtavat lattialle ja keräävät kaiken pölyn, karvan ja hiekan jota nelijalkainen karvamonsterimme sisään jaksaa kantaa. Eipä tämä vielä mitään, sillä varsinainen ongelma ovatkin verhot. Valkoiset verhot, Suomen kesässä? Anteeksi nyt vaan, mutta huonompaa ideaa saa etsiä!
Ovathan ne toki ihanan vilpoisen, kesäisen ja kepeän näköiset ja luovat kotiin semmoista huoletonta kesäfiilistä, mutta voin sanoa että huolettomuus on elämästä kaukana kun aurinko alkaa posottamaan täysiä kasvoille kolmelta aamulla. Kekseliäänä tyttönä olenkin nyt muutamana iltana teipannut mustat jätesäkit peittämään ikkunamme, jotta aamulla saa herätä vasta kellonsoittoon eikä siihen saatanan kuumaan mollukkaan, joka tuolla ulkona viattoman oloisena helottaa. Mustien muovien roikkuessa kepeiden, vaaleiden kesäverhojeni takana, en voi olla kaiholla miettimättä niitä ruskeita ihan kivoja verhoja jotka kiikutin jo jonnekin talvisäilöön.
