Aussie Luscious Long

Myönnetään nyt heti alkuun: olen täysin mainosten vietävissä. Mainostajien valta minuun ei ole pelkkää ohjailua, vaan suoranaista väkivaltaa ja retuuttamista. Missä hieno kampanja, siellä myös minä alati ohenevine lompakoineni. Aussie on viime aikoina pistänyt pystyyn megalomaaniset menekinedistämiset, ja tietysti minä menin ja repsahdin. Ostin maltillisesti pienemmät koot (tarjolla olisi ollut myös niitä hervottomia tankkeja) ja nyt muutaman viikon näillä länträiltyäni olen valmis antamaan tuomion. 

Ohitin tosiaan suosiolla sarjan perus hoitoaineen (ei kuitenkaan toimi tähän harjakseen) ja latasin kärryyn tuota astetta kovempaa kamaa, eli kolmen minuutin tehohoitoa.  Ja tämä tuote on IHME! Siis IHME! MIRACLE todellakin. Se tekee rätisevän kuivista ja katkeilleista hiuksistani terveen tuntuiset ja näköiset, semmoiset normaalin tuntuiset ja kosteutetut. Vuosien blondauskierteen jälkeen en nimittäin enää edes muistanut, että hiukset voivat tuntua siltä että ne ovat elossa! En ikinä tahdo erota tästä tuotteesta. Jättimäinen plussa siitä että hinta (muistaakseni yli kympin mutta alle 15e) on järkevässä suhteessa laatuun ja minimaalinen miinus mukahauskoista teksteistä purkin kyljessä. En ole niitä tyttöjä jotka naureskelevat iloisesti aamusuihkussa ja tarvitsevat jotain hauskaa luettavaa sinne. Kestän tämän epäkohdan silti urhoollisesti, sillä mömmö itsessään on kerta kaikkiaan IHME! (jos en jo maininnut tätä)

Shampoo on ihan kelpo kamaa, en kyllä ole kokeillut sitä vielä kertaakaan ilman tehohoitoa. Eipä siitä sen enempää. 

Niin, ja jos jollekin jäi epäselväksi: kirjoitukseen ei liity minkäänlaisia mainosyhteistöitä eri tahojen kanssa, vaikka lukuisissa blogeissa onkin pyörinyt ilmaisia Aussie-pulloja. Jostakin syystä markkinamiehet eivät vielä ole ymmärtäneet blogini mainosarvoa, joten vinkkiä sinne Aussien markkinointitiimille: täällä olisi yksi valmiiksi aivopesty fani joka kyllä taipuu vaikka mihin moraalittomuuksiin jos vaan saa ilmaisia tuotteita! 

Arkikoruja

Innokas bloggaaja täällä taas! Esittelyyn pääsevät tänään lemppari arkikoruni, joita käytän lähes päivittäin töissä. Olen huomannut, että arkisin viihdyn hopea/teräslinjalla, ja viikonlopun humpsutteluita varten vuoraan itseni sitten kullalla (h&m- ja glitterkullalla siis). 

Kuvissa näkyy ainoa rannekelloni (tosin tilanne saattaa muuttua radikaalisti seuraavien päivien aikana sillä pieni vahinkolapsi on matkalla luokseni Englannista asti), DKNY:n vähän korumainen teräshärpäke. Olen aika hidas omaksumaan muotijuttuja, joten korulippaassani nähdään niitä muodikkaita Korsin kelloja hyvällä tuurilla jouluna 2016. 

Myös tämän hetken ehdottomat lempparikorvikseni vilahtavat (taitavat tosin olla kaikkien kuvien keskiössä) tuolla, nimittäin kymmenpennisistä tehdyt ihanat nappikorvikset. Näitä valmistaa Tamperelainen laurase-niminen pikkufirma, ja olen SO IN LOVE. Myös Snö of Swedenin roikkuvat läpinäkyvät pallukkakorvikset päätyvät joskus korviin killumaan, vaikka en olisi nämä saadessani sitä uskonut! Sain nämä korvikset nimittäin rippilahjaksi kummitädiltäni ja tuolloisen teiniminän tyyli oli kauniisti sanottuna "boheemin vallaton", klassiset korut eivät siis ihan olleet nappivalinta. Kauhistelin kuolemantylsiä kalkkiskoruja ja hautasin ne laatikon pohjalle, josta ne sitten muutama vuosi löysin ja otin käyttöön. Nykyminäni mielestä korut ovat jopa aika hurjat, sopivassa valossa ne nimittäin saattavat kimallella. Kiitos siis tädille joka osasi katsoa hopparipöksyjen läpi! (siveellisessä mielessä siis) 

Minä

Noniin, joku on täällä niin täpinöissään että heti edellisen viestin kirjoittamisen perään pitää naputella toinen. Odotetaanpa vaan viikko ja otetaan normaalia raskaampi työpäivä kuorrutettuna parilla ylityötunnilla niin meno on varmaan vähän erilaista.

Ajatuksenani oli kuitenkin hiukan esitellä itseäni. Itse ainakin viihdyn paremmin sellaisten blogien parissa, joiden kirjoittajat eivät ole vain kasvottomia hahmoja elämässä nimetöntä elämää tuntemattomassa kaupungissa. Naamani paljastamista mietin vielä, pelkään nimittäin sitä suunnatonta julkisuuspyöritystä johon tämmöisen parikymppisen tytön elämästä kertovan lifestyle-blogin julkaisu minut epäilemättä suistaa.

Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, meillä on kaksi koiraa ja liian vähän tilaa. Opiskelen kauppatieteitä ja käyn (ainakin tällä hetkellä) tulevaa koulutustani vastaavassa työssä. Minulla on kuntosalikortti, eli jumppaan kerran kuussa, luen Demiä, ilahdun plussapisteistä, rakastan pyykkipäiviä ja puhtaita lakanoita, kevään ensimmäistä päivää pikkukengissä ja sitä kun ikkunalaudalla on lunta. Inhoan tenttiin lukemista, aamuherätyksiä, laskujen maksamista ja muovimattoja.

Päivän kuvana vähän aikaa sitten lumipyryssä räpsäisty kuva meidän olkkarin ikkunasta. Urheiluhenkeni valokuvauksen (ja vähän muunkin) suhteen joutui heti kovalle koetukselle kun jouduin kiipeämään vastapäisen rapun neljänteen kerrokseen saadakseni suoran näköyhteyden ikkunoihimme. En ollut ajatellutkaan, kuinka hyvin ikkunalautaamme koristavat valotalot näkyvät vastapäisiin asuntoihin! Toivottavasti siellä osataan nauttia! Nyt painelen kuitenkin suihkun kautta sänkyyn mönkimään poikaystävän kainaloon, raskas päivä takana ja huomenna pitää taas jaksaa painaa töissä. Adios!

28.2.2012

Heipä hei, täällä kirjoittelee naku, 24-vee, pääkaupunkimme ankeita katuja kansoittava nuori neitonen. Olen suurkuluttanut blogeja jo vuosia ja melkein yhtä kauan on kytenyt ajatus oman blogin pystyyn pistämisestä. Viisitoista vuotta sitten alkanut valokuvaharrastus (sisäinen mummoni innostuu kun voin jo kirjottaa tommosia lauseita) on viime vuosina simahtanut ja sitä yritetään elvytellä tässä samalla. Olen enemmänkin filmikameraihminen, ja digikuvien lataaminen koneelle on vastenmielisintä mitä tiedän, mutta aion yrittää! (Sisäinen mummoni repesi juuri liitoksistaan edellisen lauseen myötä)
Joka tapauksessa, toivotan kaikki mahdolliset lukijat tervetulleiksi! Yritetään nauttia!

Pehmeä aloitus, ei kuvia tällä erää.